Tulihan se sieltä...

ensimmäinen jämälankatyö nimittäin. Olen melskannut lankalaatikoissani ja löytänyt jämälankoja myös sieltä, missä niitä ei kuulunut ollakaan (kröhöm... ) ja pohtinut, mihin ryhtyisin.

Eilen illalla ryhdyin kaivelemaan syystä tai toisesta ihan muuta kuin lankalaatikkoa, kun käteeni osui vajaa puolimetrinen pätkä jotain koneellisesti valmistettua pitsinauhaa - ja siitähän se sitten lähti. Pöydällä oli vasta esiin kaiveltuja ohuempien puuvillalankojen jämiä, ja sieltä sitten nappasin mukaani sopivimman väriset ja aloin virkata. Ja tässä sitä nyt ollaan, keittiön kapeassa ikkunassa on uusi verhokappa:




Punnitsin ihan uskomattoman kaukoviisaana tuon pitsinpätkän ennen kuin aloitin: se painoi 6 g, ja kun valmis verho painoi 46 g, olen siis kuluttanut peräti 40 g puuvillaisia jämälankoja. ja ne jämät olivat totisesti jämiä: tuohon luonnonvalkoiseen osuuteen on mennyt lankaa kolmesta eri pikku nöttösestä, kaksi kokonaan ja melkein se kolmaskin. Kullankeltainen lanka on sekin jämäkerästä, joka on jäänyt ties mistä aataminaikuisesta pöytäliinavirkkauksesta ajelehtimaan...

Olen verhoon aika tyytyväinen, siinä on minusta viehkeän vanhanaikainen tunnelma. Tuo keittiön ikkuna on muuten varsin hyvä inspiraation lähde - mihinkään muuhun ikkunaan en kyllä verhoja jaksaisi virkatakaan! =)

Ehkä tämän kehtaa laittaa mukaan kilpailemaan myös kauneudesta...