Minun viimeiset jämäilyni

Viiminen isompi työ on jo muiden postauksissa näkyny virkattu huivi. Rupesin villalankaja tuhoavan työn. Josta tuskin kaula huoviksi laitan siitä tuli hiukkasen turhan painava siihen hommaan. Mutta talven viileinä iltoina harteita se varmasti lämmittää mukavasti ja miks ei jo viileinä kesä iltoinakin kun niitä joskus tulee.

Pitkin jämä kuuta olen tehnyt aina muutaman isoäidin neliön ikuisuuspeittoa varten. Sekuli lanka laatikkoon tuli oikein mukava lovi ja peittokin saattaa joskus valmistua. Lankana on käytetty kaikkea mahollista villa-, villasekote- ja aktyylilankoja, joista ei ole mitään hajua mitä ne esittävät. Yhteensä valmistui 75 palaa. Tilkuista en päätelyt lopetuslankoja vaan ne sitte päätteltyy samalla kun virkkailen palat kiinni toisiinsa. Kyllä on hankala yrittää tehä saman kokoisia paloja kun on niin paljon eripaksuisia lankoja. 

Huivi painaa: 326 grammaa. 

Peittopalat: 532 grammaa.

Olen kyllä todella ylpeä itsestäni olen tehnyt paljon enemmän kun olin itselleni tavoitteksi laittanut. Oma tavoite oli kilon verran tuhottuja lankoja, mutta sehän ylittyi vallan roimasti. 

Kiitokset tämän tempauksen järjestäjälle!