Paikoillenne - valmiina - hep!

Ja näin lähti jämistely minun kohdallani käyntiin. Idean näihin monikäyttöisiin rytmimuniin/helistimiin/kissanleluihin sain kirjastosta lainatusta opuksesta "Papiljottilehmä ja haalarihai", jossa vanhojen filmipurkkien päälle oli virkattu kissan näköisiä päällisiä. Meille puolestaan kertyy kuvassa näkyviä lääkepurkkeja enemmän kuin helmien, nappien yms. säilytykseen niitä tarvitaan, joten päätin uusiokäyttää niitä muutaman tähän tarkoitukseen. Sisälle purkkiin vain pieni kourallinen kuivaa makaronia, lapsiturvallinen korkki kunnolla kiinni ja pari kierrosta putkiteippiä varmistamaan, että kansi todella pysyy kiinni, ja sitten vain iloisia puuvillalangan jämiä virkkaamaan! Nämä kolme syntyivät kaikki eilen, ja lankaa sain kulumaan 60 g.

Jaa, ehkä voisin myös esitellä itseni. Olen Pelagia, ja samalla nikillä minut löytää myös Ravelrystä. Oma blogini on Keskiäkäisen tunnustuksia. Lankavarastoni on kohtuuttoman suuri, ja jatkuvasti kertyy myös jämälankoja, joita tosin olen alkuvuoden aikana lahjoittanut aimo kasan Siuntioon, nuorten maahanmuuttajien vastaanottokeskukseen. Siellä niitä hyödynnetään virkkauksen ja neulonnan opettelussa, mikä on vallan hyvä tarkoitus sekin. Jämälankojeni määrää en ole mitannut, mutta silmämääräisesti sanoisin, että tällä hetkellä (ainakin toistaiseksi löytyneet) kasan paino on kuitenkin kahden ja neljän kilon välillä - toistaiseksi löytyneet langat mahtuvat kahteen ostoskorin kokoiseen yksikköön.

Varsinaista tavoitetta minulla ei tähän hätään ole, mutta tarkoitus on virkkailla ja neuloa lahjoiksi ja arpajaisvoitoiksi soveltuvia pikkujuttuja, ja lisäksi kenties toteuttaa punasävyisistä jämälangoista tyttärelle jotain hihattimen tapaista... Saa nyt sitten nähdä. Lankaparakissani, jota en ole vielä jämälankojen suhteen kunnolla myllännytkään, saattaa olla vielä jotain iloista yllätystä odottamassa - olen melko varma, että parakin pöydällä on pieni pussillinen sini- ja vihreäsävyisiä jämälankoja odottelemassa löytäjäänsä... =)